Kauden viimeisiä hakutreenejä

Myyn pallomeri - tuunatut cuzit. 

Pikku joulujen, mukavan yhdessä olon ja syömingien merkeissä vietettiin tänään kauden ehkäpä jo viimeisiä hakutreenejä. Rataa tallattiin noin reilu 150 metriä. Myylle kolme maalimiestä ja käytössä taas irtorullat. Treenikaverit suunnittelivat radan, joten ei ollut tietoa maalimiesten sijainnista. Oikealta aloitin, koska Myy ei merkannut vahvasti kumpaakaan kulmaa. Myy kaartoi voimakkaasti aluetta eteenpäin käymättä etukulmassa, joten kutsuin pois ja laitoin uudelleen. Meni nyt paremmin kulmaan ja lähti aluetta eteenpäin. Katosi näkyvistä ja hetken odoteltua huutelin pois, ei kuitenkaan tullut. Se ei tule, jos sillä on haju, joten annoin touhuta ehkä vähän turhankin kauan. Toisaalta, tuskin se olisi sieltä huutelemallakaan tullut, joten siinähän sitten odottelin. Lopulta Myy tuli täyttä laukkaa keskilinjaa pitkin rulla suussa, joten se oli käynyt maalimiehellä. Mielenkiintoista oli lähteä näytölle. Myy vei - vieläpä keskilinjaa pitkin, lähes koko alueen mitan ja aloin jo epäillä tietääkö enää itsekään minne ollaan menossa... mutta tiesi se. Yhtä äkkiä se kurvasikin oikealle ylärinteeseen ja sitten puhkuttiin rinnettä ylös puoleen väliin, kunnes maalimies löytyi kaatuneen puun rungon takaa. Maalimies oli kolmonen, jolle olin antanut viimeisen maalimiehen parhaat herkut ja lelut... Hmm. Maalimieskin oli ihmeissään kun koira tulikin niin pian. Sitten palattiin lopusta takaisin alkuun. Hirveän ikävää oman kuntonikin kannalta, jos Myy olisi kokeessa juoksuttanut mua tällä tavalla. En tykkää. Vasemmalta ukko ylös jossain noin reilussa 50 metrissä. Kolmas maalimies myös vasemmalta noin reilusta sadasta. Onneksi loppu tekeminen oli ihan nättiä työskentelyä ja aluetta käytiin nyt hyvin läpi. Kaikki ukot ylös ja hyvät näytöt, joten eipä siinä mitään.

Tottiksessa tein lyhyesti mielentilaa kentällä. Myyllä oli aikasta vaikeeta, kun on tottunut ääntämään samaisella kentällä, jossa on käyty kokeissa. Saatiin kuitenkin pari onnistumistakin, josta pääsin palkkaamaan. Palkkaus nostaa virettä, vire taas lisää helposti ääntelyä kun turhaumaa tulee, joten melkoista tasapainoilua rauhoittaa koira välillä. Tärkein pointti tässä kaikessa on, että oma fiilis on koko ajan hyvä ja jaksaa olla kärsivällinen ja koiraa kannustava. Kyllä tämä hermoa kysyy, mutta ihan selvästi eteenpäin mennään, joskin hyvin pienin askelin.

Eka joululahjani - uusi huppari.