maanantai 14. elokuuta 2017

Loman jälkeen

Pari viikkoa olen ollut töissä loman jälkeen. Paluu arkeen ja töihin pitkän kesäloman jälkeen on aina jotenkin ankeeta, vaikka syksystä kovasti tykkäänkin. H. tekee vielä hetken kahta työtä, joten kiirettä taas pitää, mutta on me treenattukin!



Aloitetaanpa siitä ylivoimaisesti mieluisammasta, eli tietty hakuilusta. Myyn kanssa on otettu nyt muutamia pitkiä (200-300 metriä) kokeenomaisia ratoja. Myy on selviytynyt radoista kerrassaan mainiosti! Kaikki maalimiehet ovat nousseet ja tekeminen on tällä hetkellä määrätietoista ja hyvin varmaa. Valeita ei ole tullut yhtään, tyhjät sujuvat ongelmitta ja motivaatio etsimiseen on korkealla. Aikakin riittää vallan hyvin. Treeniporukka on superupee, joten mikäs tässä on treenatessa kohti tulevia kokeita...

Kolmosen tottiksissakaan ei suurempia huolen aiheita ole noussut esiin. Juoksusta seisomisen on jonkun kerran joutunut ottamaan uudelleen kun meinaa valua. Tilasin uuden patukan Raddogilta tottikseen ja on muuten ollut kovasti Myyn mieleen.

Hakuilu siis sujuu, mutta samaa ei voi ihan sanoa agista. Jonkunlainen kesänjälkeinen agiangsti on nyt vahvana, enkä vaan saa millään itsestäni irti, että jaksaisin treenata yhtään ohjattujen lisäksi.... Uudelle jaksolle oli jo haku ja hain ensi jaksolle itsenäiseen treeniryhmään. Saa nähdä sitten saanko motivaatiota heräteltyä talven aikana. Treeniporukka on kyllä ollut ihan mahtava ja olisi ollut niin kiva jatkaa vielä ihan tuolla samalla kokoonpanolla. Talkoovelvoite on taas vielä vähän suurentunut (2 pv.), joten kisatöitä saa tehdä taas ensi jaksolle ihan urakalla. Onneksi vielä ainakin toistaiseksi H. on autellut talkoissa. Ohjatut treenit ovat olleet viime aikoina, kuten toki aina, tosi antoisia. On tehty rataa mm. ilman käsiohjausta. On se vaan jännää kun koirat tuntuvat kulkevan radalla paremmin, kun ei käytä ohjaukseen käsiä! Tulihan siihen korvaavaksi toiminnaksi mm. ihan uudenlainen päälläpoiminta...

Kuva Jessica Varjonen 
Käytiin myös juoksemassa elokuun kisoissa neljä rataa, jotta kisatuntuma edes säilyy. Eka agilityrata oli Anders Virtasen käsialaa ja vaikka en noista Andersin pyörityksistä itse niin hirveästi tykkääkään, niin täytyy sanoa, että radat kyllä sopivat Myylle. Se kääntyy tosi hyvin ja tiukasti, eikä vedä pyörityksiä pitkäksi. Aikavertailussakin pysytään paremmin kärjen vauhdissa, kun vauhtipätkiä ei juurikaan ole. Yksi rima alas ja harmittava viimeisen hypyn ohitus. Radalta tuli ainoastaan yksi nolla, joten vitosella olisi päässyt jo podiumille. Loput radat olivat Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa ja oikein mukavia ratoja nekin. Ei kisaradat missään tapauksessa huonoja olleet, mutta treenaamattomuus näkyy pienoisena epävarmuutena ja saa aikaan pikku virheitä. Laitoinkin fb:n että, lahjattomat treenaa ja kun ei sitten treenata, tekeminen näyttää tältä:  


Jatilla järjestettiin viime keskiviikkona myös virallinen koirien mittaustilaisuus. Mittaus on kaikille kisaaville koirille vuoden vaihteen jälkeen myös "pakollinen" kun tulevat nämä uudet luokat "pikku minit ja pikku maksit" -voimaan. Koosta riippumatta, kaikki koirat mitattiin pöydällä. Myyn säkä on virallisen mittauksen mukaan nyt siis 56-57 cm ja vertailun vuoksi Romeon säkä on 63 cm. Ei näistä omista kyllä pikku makseja saa tekemälläkään. 😜 Mielenkiintoista nähdä millaista kisaaminen on vuoden vaihteen jälkeen kun luokkia on viisi.

Vetskupojilla menee hyvin. Elämä on varsin nautinnollista... 😉



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti