torstai 29. lokakuuta 2015

Hallilla kurvailemassa..


Jo tiistaina löysin itseni hallilta paimenten kanssa, joten voinee puhua jo jonkinmoisesta agi-innostuksesta. :) Jatkettiin viime viikon viikkoradalla tekemällä rataa osissa. Myyllä teemana edelleen kepit ja sivuttaissuunnassa irtoaminen. Kepeillä varmuus on selvästi lisääntynyt kun ollaan harjoiteltu säännöllisemmin. Rytmiä ja vauhtia on tullut ja näyttää siltä, että kepit ovat siinä kunnossa missä ne toivoin olevankin tässä vaiheessa. Jos koiran ohjaa suoraan kepeille, virheitä ei pitäisi tulla. Avokulmat ovat vielä haastavat, mutta treenataan niitä sitten enemmän myöhemmin.



Romeo pääsi myös tykittämään rataa ja onhan se vaan melkoinen veijari. :) Jos se vaan haluaisi, se tekisi varmasti vaan puhtaita ratoja. Rimat eivät putoile, hyppytekiniikka on kunnossa, hyppääminen vaivatonta ja helppoa, esteosaaminen/-hakuisuus hyvää, kontakteilla ei tule virheitä... Mikä sitten mättää? Se on se meidän yhteistyö - hallinta ja se, etten ole koskaan oppinut kunnolla ohjaamaan tuota koiraa. Välillä se menee todella lujaa, välillä sitä saa vetää perässä. Yllättäin se päättää mennäkin tuonne tai tänne, vaikka hetki sitten se oli hyvin kuulolla. Keskittyminen herpaantuu hetkessä ja silloin koiralla on suuri tarve tehdä omiaan. Päättää itse. Suunta on silloin hyvinkin eri kuin mitä minä haluan. A-este/putki on välillä kiinnostavampi kuin hyppy (mikä ei siis aina selity ohjausvirheillä), tuomari/ratehenkilö tuoksuukin yllättäin hyvältä jne. Helppo on tietty sivusta sanoa, että kuria lisää. Hallintaa voi toki lisätä, mutta Romeohan ei toimi/kulje jos hommaa tehdään kovin kurinalaisesti tai vähän höllemmälläkin kurilla. Välimaastossa on kahlattu välillä kohtuullisen hyvälläkin menestyksellä, mutta jotenkin on jäänyt sellainen fiilis, että Romeo on radalla se joka sanoo viimeisen sanan. Pitäisikö sanoa laulua mukaillen - .. ja se on EI. :) Nykyään osaan jo nauraa tuon aivotuksille ja ei sillä, ei tämä niin vakavaa saa olla. Ehkä me joskus vielä kisataan Romeonkin kanssa kunhan oma pipo vielä vähän virttyy...


Keskiviikkona oli sitten ohjatut ja voi jesus mitä on olla lepakkovuorolainen kun on siirrytty talviaikaan! Voin sanoa, että puoli yhdeksältä alkavat treenit ovat aika syvältä ja nyt on sitten testataan sitä treenimotivaatiota toden teolla. Jo se, että leikkiä ei jätä viimeistään tässä vaiheessa kesken kertoo siitä, että innostus lajiin on taas löytynyt. :)

Viikkorata näytti tältä:



Rata oli hyvinkin haastava meidän tasoon nähden, mutta sanoisinko jopa, että erittäin mukavaa menoa Myyltä! Sehän selvästi auttaa kun asioita harjoittelee.. Myy irtosi tällä kertaa oikein hyvin hakien esteitä. Käännökset tiukkoja, mutta rimat eivät kolisseet missään vaiheessa kun antoi koiralla tilaa hypätä. Kontaktit otti edelleen hienosti. Ylösmenoillakaan ei mitään ongelmaa. Radan keppikulma meille täysin mahdoton, mutta tein keppejä suoraan kepeille tuoden mm. niin, että irtosin reilusti sivuttaissuunnassa ja treenikaveri palkkasi eteen. Hyvin malttoi mennä, vaikka en vierellä kulkenut, Oli kyllä oikein pätevä Myy. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti