Terrieri ja paimenet : Terriereiden Mejämestaruuskoe 2015

Moore kävi edustamassa skotlanninterriereitä Uuraisilla viikonloppuna Jackrusseleiden järjestämässä Terriereiden mejämestaruuskokeessa. Koejärjestelyt olivat taas erinomaiset kuten ne aina russeleiden kokeissa tuppaavat olemaan, mutta ihan kommelluksittakaan ei kokeessa selvitty. Erään kilpailijan silmään törmäsi ilmeisesti maa-ampiainen juuri ennen oppaaksi lähtöä. Silmä turposi hetkessä umpeen ja muutenkin muuttui ihan hurjan näköiseksi. Yritettiin jotakin ensiapua siinä paikan päällä, mutta keskussairaalareissuhan siitä lopulta tuli ja ambulanssikin pyörähti paikalla. H. tarjoutui hyvänä metsäkulkijana opastamaan kyseisen henkilön koejäljeen, vaikka ei ollut jäljellä käynytkään... reipas! :) Yksi auto jäi käynnistymättä tienvarteen ja käärmeitäkin jotkut paistoivat nuotiolla...

Mestaruuskokeeseen osallistuivat tänä vuonna jackrusseli, sk kettuterrieri, kaksi parsonia, saksanmetsästysterrieri ja skotti. Glenni ja airedale olivat estyneet tulemasta, joten ei kovin suuri terrieriedustus. Westieitä ei ole näissä kisoissa vielä näkynyt mikä on kyllä harmi, koska rodussa on yksi valiokin. S.n koira taitaa alkaa olla jo iäkäs ja uusia westieitäkään ei ole tainnut lajiin tulla? Moore edusti rotuaan nyt siis toista kertaa. Hopea samaisesta kokeesta oli saavutettu vuonna 2013 samoilla pisteillä mejämestarin kanssa. Vuonna 2014 ei päästy kisaamaan työesteistä johtuen, vaikka noin tuloksellisesti se olikin Mooren lähes paras mejävuosi.

Jälkientekopäivänä lauantaina paistoi aurinko ja metsässä oli tosi kuuma. En toivonut Moorelle moista kuumuutta koepäiväksi. Sunnuntai, eli varsinainen koepäivä olikin sitten säänpuolesta hyvin toisenlainen. Koko päivän satoi - välillä lähes kaatamalla. Keliolosuhteiden piikkiin ei voi missään tapauksessa meidän ns. pientä epäonnistumistamme laittaa. Tai ehkä voi siinä mielessä, että herra oli enimmän aikaa ihan liekeissä vesisateesta johtuen ja ennenkaikkea siis siitä ettei sillä ollut liian kuuma! Oli oikein täydellinen Mooren ilma. Laukaisutestissäkin Moore ruopi villinä maata ja ulvahteli, kuten se joskus nuorena teki innostuessaan oikein kovasti jostain asiasta...

Kaikki nuoruuden metkut Moore esittelikin jäljellä palavalla innolla ja tuomarikin oli ihan haltioissaan. Sateen virkistämänä Moore kun otti pari määrätietoista ja innokasta lähtöä tuoreille sorkkaurille ja makauksia se ei ollut näkevinäänkään. Sorkka toki löytyi, mutta väliin mahtui vähän liikaa tapahtumia...

Kolmostulos riitti viidenteen sijaan. Ylituomari aloitti koeselostuksen sanomalla, että Moore oli päivän ONNELLISIN jäljestäjä ja tähän on nii-in helppo ja ihana yhtyä. Kyllä siinä vedet tuli silmiin kun tuon lauseen kuuli jonkun muun sanomana. Moorella oli metsässä niin hauskaa, että ei sitä voinut nauramatta katsoa. Juuri tämänkaltaista hyvänolonfiilistä toivoinkin Mooren viimeiseltä mejäkokeelta, ennen sen siirtymistä ansaitulle eläkkeelle.

Koeselostus (tuomari Sanna Rantanen):

Hyvin ohjattu lähtö. Moore jäljestää innolla ja reippaalla kävelyvauhdilla maa- ja ilmavainua vaihdellen. 1.osuus vain yhdellä pienellä pyörähdyksellä. 1. kulman katko, tekijöiden jälkiä. Heti kulman jälkeen sorkanjäljet vievät mennessään aina hukkaan asti, muuten osuus hyvin. 2. kulma laajalla rengastuksella sisäkautta. 3. osuus jälleen yhdellä lenkillä. 3. kulma samoin kuin toinen, sisältä rengastaen. 4. osuudella määrätietoinen poistuminen jäljeltä, hukka. Osuus hyvin loppuun, ilmavainulla sorkalle, jolle jää. Makauksista 1 jää tuomarilta risukon vuoksi näkemättä, eikä siksi voi arvostella. Nähdyistä kolmesta Moore ei juuri piittaa, ne noteerataan hidastaen muttei selkeästi pysähtyen. Tänään Moorella on hurjan hauskaa metsässä!

Vuoden 2015 Mejämestariksi tuli nuori - vasta kaksivuotias saksanmetsästysterrierinarttu Aada, hyvällä tuloksella 48 pistettä. Toiseksi parsoni (kaksinkertainen mejämestari -13, ja -14-vuosilta) pistein 44 p. Kolmanneksi parsoni ja neljänneksi russeli. Moore jäi kisan viidenneksi kolmostuloksella pistein 22. Onnittelut uudelle mejämestarille ja kaikille tuloksiinsa tyytyväisille tätäkin kautta!

Näin on Mooren mejäura saatu sitten päätökseen. Mejäjälkiä tehdään jatkossakin Mooren mielenvirkeyden tähden, mutta koejäljet jätetään nuoremmille. Mejänvoittajassa jäljestys on maastoista ja keliolosuhteista riippuen välillä hyvinkin raskasta puuhaa, enkä näe mitään syytä ottaa mitään riskejä vanhenevan koiran kanssa. Tähän oli hyvä lopettaa, vaikka toki olisihan ne pari sorkkauraa voinut jäädä viimeisessä kokeessa kokematta. Moore kuitenkin nautti koko rahalla, joten se on pääasia.

Moore on harrastanut mejää vuodesta 2008 ja sen saavutukset lajissa ovat:

FI JVA Rotunsa ensimmäinen Suomen Jäljestämisvalio,
2 x 50/50 p. viikon sisällä avoluokasta,
voiluokasta pisteitä 49, 48, 47.
Vuoden mejä-skotti 2009, 2010, 2014, 2013 2.sija
Terriereiden mejämestaruushopeaa 2013, 2015 5.sija

Ennen jäljelle lähtöä Moore nukkuu autossa aina sikeästi, vaikka tietää metsähommien pian kutsuvan. Hyvähermoinen kun on, niin mitä sitä turhia stressaamaan.