keskiviikko 27. elokuuta 2014

V***tus

Maanantaina käytiin kuukauden tauon jälkeen vepeilemässä. Päällimmäisenä treeneistä jäi mieleen vaan Myyn reipas keuliminen ja äänenkäyttö... Nyt steriloinnoin jälkeen Myyn piippailu ja levottomuus on selvästi lisääntynyt. Kai tuo on hormoonitoiminnan laskuun liittyvä ilmiö ja toivottavasti ohimenevää. Myyllä menee nyt turhan helposti kuppi nurin ja se on muutenkin melkoisen rasittava eläin tällä hetkellä...


Hoitoja on varattu Myyn selälle, mutta pitkiä taukoja väkisinkin tulee kun ajat eivät vaan yksinkertaisesti käy. Työkavereillakin kun on menonsa, eikä kaikenmaailman koirahierojat/-osteopaatit ole aina etusijalla kun ihmisten menoja työporukassa mietitään. On pitänyt tehdä myös valintoja. Kaikille kun en uskalla viedä Myytä enää hoidettavaksi ja sitten sitä silti miettii teenkö nyt varmasti oikein tämän asian kanssa jne. Jotenkin niin syvä vitutus näistä sairaista/sairastavista koirista. Tulee niin Nono mieleen tästäkin alkaneesta Myyn selkäoireilusta. Nonon kanssahan elämä oli vuosikausia erilaisia hoitoja hoitojen perään, eikä noilla hoidoilla loppujen lopuksi paljoakaan Nonon elämänlaatua parannettu. Lopulta kuitenkin oli pakko antaa periksi yhä pahenevien kipujen kanssa ja laittaa koira monttuun. Kaikesta jäi vaan niin hirveän paska fiilis ja kevyt lompakko.... Että sellasta. No joo, ei kuopata ketään kuitenkaan ihan vielä. Yritetään pitää lippu korkealla, vaikka välillä olisi vaikeaa. Huoh.

Mutta iloisempiin asioihin. Tiistaina oli uuden agijakson aloitus. Eka kerta tavattiin ilman koiria. Käytiin ryhmäläisten agihistoriaa läpi ja sen jälkeen kuivaharjoiteltiin yleisempiä ohjauskuvioita; eri valssia, persjättöä, vastakäännöksiä... Uusi koutsi Elisa vaikutti teknisesti osaavalta, joten varmaan hyvä jakso olisi taasen alkamassa. Treenit ovat nyt ykköskentällä, joka on kolmesta kentästä levottomin ja varmasti Myyllä tulee ottamaan oman aikansa ennen kuin homma saadaan taas sopivaan balanssiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti