Ihana lomaviikko mökillä takana! Etupäässä nautittiin kesästä ja laiskoteltiin, mutta kun ranta on noin hieno ja kumivenekin löytyy, niin pitihän sitä vepeä vähän treenata. Myy vei esinettä veneeseen, haki hienosti veneen sekä pelasti Hannun!
Loppuviikosta peltojälki Myylle ja paimenet saivat etsiä esineitä. Lomaa niin parhaimmillaan!
Viikko meni mattoja pestessä ja...
...tietenkin saunoessa ja uidessa. Uimaan mennessä hattu jäi laiturille ja senhän voi arvata mitä siitä seurasi...
Onneksi tämä varas tottelee tuo-käskyä.
Joka aamu käytiin erämaassa pitkillä lenkeillä. Porukka oli tosi innoissaan vahvoista riistan hajuista ja 7,6 km meni aamuisin, että heilahti. Moore varsinkin oli niin täpinöissään, että olin siitä lähes huolissani! Pää vie, mutta jaksaako pikkukroppa tuommoista hurlumhei-meininkiä? Ihan suotta huolehdin - mökillä oli iloinen, kovasti herkkuja kerjäävä, hyvin lenkistä palautunut ja takuulla onnellinen koira. Voi Moore. :)
Ja mökillä kuuluu tietenkin syödä erityisen hyvin, jotta jaksaa. : p Moore toimi pihvinvartijana.
Viikon kohokohta oli kauppa-autolla käyminen. Maalaistollot maitolaiturilla odottamassa kauppa-autoa.
Mökin alta putkahti esiin keskellä viikkoa kaksi oravapienokaista! Niiden emoa ei näkynyt missään ja jostain syystä ne päättivät, että minä saan olla niiden emo... Mahdollista on, että emo olisi juuri vieroittanut poikaset, koska ne etsivät maasta ruokaa ja olivat hyväkuntoisia. Pikku kaverit kiintyivät meihin ihmisiin, mutta kun kuitenkin villejä ovat, yritin pitää niihin tiettyä etäisyyttä. Tämä osottautui lopulta kuitenkin lähes mahdottomaksi tehtäväksi...
Alkuun kannoin ne sinne mistä olivat tulleetkin ja yhtä usein ne kipittivät takaisin seuraten tiiviisti minua... Crocksini saivat ne jotenkin ihan sekaisin ja aina kun läpsyttelin pihamaalla menemään, oravat kirmasivat etsimään minua ja kiipeilemään reittäni pitkin käsivarsille... Sylissä nukkuivat tyytyväisenä pieni oravan häntä hauskasti tyynynä. Kovin olivat luottavaisia, rohkeita ja suloisia. Pakko oli keittää niillekin lopulta aamupuurot siinä missä muillekin...
No, kuten arvata saattaa, veijareilla oli melkoisen suuri riski joutua koirien hampaisiin... Romeo on aina ollut ihan hulluna oraviin... Yllättävällä oravien ensiesiintymisellä Myy nuuski oravia pitämättä niitä millään lailla saaliina. Eikä ihme kun oravatkin nuuskivat Myytä uteliaina vailla minkäänlaista pelkoa! Ne käyttäytyivät kuin koiran pennut ikään! Ehdin vain nipin napin pelastamaan oravat muilta koirilta, jotka huomasivat ne samaan aikaan kun ne olivat nuuskimassa Myytä...
Oravakaksikko vaati sitten hieman erikoisjärjestelyjä, jotta yhteiselo mökillä koirien ja oravien kanssa saatiin sujumaan. Onneksi on hyvä (..tai huono) mielikuvitus. Oravien päivähoitopaikka oli naapurin mökillä. Ne nukkuivat aamuisin puolille päivin mökin alla, joten aamu oli meidän aikaa. Iltapäivällä kun oravat heräsivät ja olivat virkeimmillään, vein ne naapuriin. Illaksi taas hain kaverit kotiin, jotta saivat nukkua mökkimme alla... Iltaisin istuivat toisen mökin kuistilla kuin odottamassa minua kun menin niitä hakemaan...
Tässä pieni video oravien ekasta päivästä. Olivat juuri heränneet mökkimme alta.
Oravien tarina jäi lopulta mysteeriksi. Kahtena viimeisenä päivänä poikaset katosivat. Mökin alta ei kuulunut enää jo niin tuttua rapinaa. Liekö emo ollut kuitenkin jossain kytiksellä ja vienyt poikaset jonnekin varapesään - niillä kun on sellaisia useita. Olen googlettanut oravista viime päivät.. - tai sitten uteliaat ja rohkeat poikaset ovat joutuneet surman suuhun. Vaaroja on joka puolella ja tuolla luonteella niihin ei voi olla törmäämättä...
Oravien lisäksi pihatiellämme tepasteli yksi aamu kuusi joutsenen poikasta. Jälleen enemmän kuin hiuskarvan varassa, ettei kansallislinnuistamme olisi jäänyt kuin höyhenet jäljelle... huii. :( Myyn Hannu ehti napata viime hetkellä kopilla syliin kun oli jo ylittämässä piha-aitaa (oli onneksi tarpeillaan kun joutsenet tulivat tieltä näkyville - aikaa reagoida...) kun taas Romeo ehti joutsenten luo aidan yli hypäten ennen kuin ehti kissaa sanoa... Sulat lentelivät holskun juostessa joutsenparveen ja karjuin sitä takaisin niin, että kurkkuun koski vielä pitkään jälkeenkin päin... Tänne-käskyllä Romeo kuitenkin jätti kun jättikin poikaset niitä vaan uteliaana haistellen! Yksikään joutsen ei vahingoittunut, vaan ne jatkoivat tietä pitkin järvelle turvaan, jossa niiden emot jo odottelivat. Emot olivat tuoneet pesueensa ilmeisesti rannalle mustikoita syömään. (Googletin, että syövät mustikoita... ;) Inhottavia tilanteita koirien kanssa, mutta onneksi tästäkin selvittiin kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Joutsenemot olivat kyllä tosi kiukkuisen oloisia ja jos joku olisi lähtenyt järveen niitä seuraamaan, niin sapiskaa olisi tullut...
Ei kahta ilman kolmatta. Käärme oli myös tulossa mökillemme, mutta se häädettiin tiehensä sitäkään vahingoittamatta.
Yhteenvetona täytyy sanoa, että muutamat paniikkikiljunnat tuli huudettua viikon aikana monien läheltä piti tilanteiden vuoksi, mutta me selvittiin. : p
Laiturin alla oli mukava kaivaa kuoppia.
Romeon turkkikin saatiin harjattua.
Myy nautti niin paljon mökillä olosta. (Korvat eivät mahdu kuvaan. Niin isot?)
Yhteiskuva ei oikein porukkaa innostanut.
Myyn aika kului järvessä polskien.
Illalla tuvassa oli rentoa sakkia.
Alla vielä mökkitreenikoostevideo viikon varrelta. Paimenille esineet ja Myylle peltojälki. Esineet nousivat molemmilta, vaikka Myyn pistot olivat kaikkea muuta kuin suoria.... Romeo tekee verkkaiseen tahtiin - liikaa energiaa käyttämättä, mutta ajatuksella. Myy menee lujaa ja törmäilee esineisiin... Loppujen lopuksi Romeo taitaa olla vähän nopeampi.
Jäljellä Myyllä nami n. joka viidennellä askeleella. Neljä keppiä, joista yksi jäi ilmaisematta. Ilmaisut aika huonoja ja vaativat vielä paljon motivointia ja harjoittelua. Myy ottaa kepin varovasti suuhunsa ja sylkäisee maahan. Jos ei ole tarkkana, jää helposti huomaamatta. Ei kuitenkaan enää kävele yli, joten nyt vaan saatava keppimotivaatiota rakenneltua jollakin tavoin.
Tässä vielä hömpsöttelyvideota koirien kesätouhuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti