... mukavissa merkeissä - myös koirien kannalta. :) Päivällä oli tehty pari pidempää lenkkiä ja vielä ennen kello viittä tehtiin lyhyt pissalenkki, jolloin oli vielä rakettejen suhteen onneksi hiljaista. Seuraavan kerran koirat pääsivät ulos aamulla 6.30, eikä kukaan koirista edes pyrkinyt ulos ennen sitä. Lenkin jälkeen verhot ikkunoiden eteen ja musiikki soimaan. Samalla hyvällä "kaavalla" on menty jo useita vuosia, mutta tietysti aina junnu vähän jännittää... Edellisenä iltana vielä joku älykääpiö räjäytti talon lähellä raketin, jota Myy säikähti, kun oli syvässä unessa... Ensimmäisten paukkujen aikana Myyn korvat kävivät hetkellisesti takana ja se katsoi lähes hellyttävän tarkasti Moorea ja Romeota. Samaan aikaan Moore puski takamus pystyssä partakarvojaan olohuoneen mattoon, kuten se aina tekee kun on oikein tyytyväinen ja Romeo puolestaan nosti jalat sohvaa vasten pystyyn ja päästi syvän huokauksen. Oli tyytyväinen kun vihdoinkin pääsi rauhassa lepäämään touhukkaan päivän päätteeksi. Myy otti mallia toisista koirista ja alkoi sekin rauhassa nukkua. Koko konkkaronkka olikin täysin levollinen koko aattoyön. Puoli kahden aikaan yöllä mentiin nukkumaan ja talo hiljeni. Yksittäisiä paukkuja kuului vielä viereiseltä kentältä, mutta koirat tuntuivat nukkuvan jo hyvin sikeästi niitä edes kuulematta. On se kyllä hienoa, että on kolme tuollaista koiraa! Nonohan oli erittäin ääniarka ja vuoden vaihde oli sille aina hyvin vaikea. Nonon panikoinnista huolimatta, nuoremmista koirista ei tullut paukkuarkoja, vaikka "hyvä" malli siihen oli vuosia tarjolla. Kyllähän tuo paukkuarkuus varmasti myös paljon tuolta geeneistä tulee, ellei sitten satu jotakin ikävää tilannetta/kovaa säikähdystä tms. joka aiheuttaa koiralle psyykkisen trauman. 
***
Myylle olen varannut kuvausaikoja virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin Hiskimäen eläinsairaalaan Äänekoskelle helmikuun alkuun. Samalla myös selkä kuvataan kallosta hännänpäähän. Selkäkuva ei tule olemaan vielä virallinen Myyn nuoren iän takia.
Osteopaatille varasin myön ajan (Maaria Kaiperla) helmikuulle, mutta jouduin sen sitten lopulta perumaan, kun Hannulle osui samaan aikaan koulutuskeikka. Loppujen lopuksi työpäivän jälkeen kolmen tunnin ajo Tervakoskelle tuntuu aika ylivoimaiselta. Taidan sittenkin jäädä vielä odottamaan jotakin helpompaa ratkaisua. Jos vaikka pääsisi jonnekin lähemmäksi tai ainakin paremmalla ajalla sitten jonnekin kauemmaksi. Jostain syystä olen aina ollut enemmän tai vähemmän skeptinen suhteessa osteopatiaan... En ole hoitomuotona kovinkaan vakuuttunut osteopatiasta ja sen tuomasta avusta. Pidän sitä vähän sellaisena ns."uskon asiana". Toivon kuitenkin, että olen tässä totaalisen väärässä ja koirille OIKEASTI saadaan apua osteopaattisesta hoidosta. Aika paljon olen kuullut, että hoitokertoja sovitaan jo heti alkuun niin ja niin monta kertaa. Hoidot maksavat ihan maltaita ja saatu "apu" on melko näkymätöntä tai ainakin hyvin lyhytaikaista, jos sitten edes sitäkään? Ilman muuta tulen kuitenkin Myytä osteopaatilla käyttämään... jos ei muusta syystä, niin ainakin omasta suuresta mielenkiinnostani. Saa heittää hyviä kokemuksia tulemaan, vakuuttakaa tämä ikuinen epäilijä. ;)
***
Lauantaina nautittiin pelkästään lenkkeilystä ja ajeltiin Villaan, jossa tallusteltiin reilu kuusi kilometriä Villan metsissä. Oli taas niin mahtavuutta ja koirat nauttivat saadessaan juosta vapaana lähes koko lenkin. Pimeää oli, joten kuvat eivät kummosia ole...
 |
| Lenkin jälkeen, lähdössä autolle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti