sunnuntai 15. lokakuuta 2017

JK1!



Kuten aikaisemmista postauksista on voinut lukea, ei ne jälkitreenit aina ole ihan nappiin menneet. Koetta edeltävänä iltana Myylle tehtiin 500 metrinen jälki kuudella kepillä. Jana oli oikeastaan vasta ensimmäistä kertaa todella hyvä! Viisi keppiäkin löytyi kovasta tuulesta huolimatta, joten kokeeseen lähdettiin luottavaisin mielin intoa puhkuen.

Koepaikka irtosi tällä kertaa Kangasalalta. Tuomarina tuomarimuutoksen jälkeen oli Virve Köppä. Koepaikalla ajaessa ei vielä satanut, mutta kuten tähän syksyyn ja kesäänkin on vahvasti kuulunut, vesisade alkoi heti kun saavuttiin kokoontumispaikalle ja sadetta riittikin sitten koko päiväksi.

Aloitettiin jäljellä. Autoletkassa mentiin maastoihin ja ratamestari kertoi mihin kukin jäi. Pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen, tuomari lopulta tuli ja oli aika lähteä metsään. Myy oli kovasti tohkeissaan ja yritin parhaani mukaan rauhoittaa sitä ennen janalle lähetystä. Lähti suoraan ja halukkaasti, mutta tällä kertaa ei yhtään rynninnyt! Hyvä Myy! Ensimmäinen keppi nousi aika pian. Sitten pieni väli, jonka jälkeen nousi toinen keppi. Tultiin aukion reunaan ja Myy nosti kuonon ilmaan ja vaihtoi suuntaa. Hetken seurasin, mutta olin jotenkin sata varma, että tarkastaa nyt jotakin riistanhajua. Jotain hyötyä mejästäkin, jossa oppii ainakin koiran lukutaitoa... Sanoin Myylle aika napakasti, että jälki. Kilttinä tyttönä palasi ihan samaan kohtaan mistä oli lähtenyt, kulki hetken ja nosti kolmannen kepin. Huh, oltiin siis yhä jäljellä. Jatkettiin vähän matkaan ja vastaan oli tulossa autotie ihan parin metrin päässä! wtf! Kolme keppiä ja tie! Jarrutin Myytä voimakkaasti. Myy vetää tietä kohti ja kääntyy sitten tien suuntaisesti oikealle. Ei alojälki voi mitenkään kulkea näin lähellä tietä ja kulkea tien suuntaisesti?! Vai voiko? Myy oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että voi ja veti eteenpäin kuin höyryjuna, vaikka jarrutan täysillä. Sitten nousee keppi! Ollaan jäljellä! Nyt vaan rauhassa ja maltilla loppuun. Löytyy kuudeskin keppi ja vähänkö repeilen ilosta. Viisi keppiä taskussa ja nyt keppejen palautuspaikalle. Aikaakin on vielä ihan runsaasti.

Janalta tulee täydet 40/40! Näytti kuulema tosi hyvältä sanoi ratamestarikin ja olihan se sitä!

Esineruutu myös hyvä. Pisto ja esine. Myy hauskuutti yleisöä kun oli selvästi sitä mieltä, että eihän tämä tähän vielä voinut loppua, kun tultiin pois jo yhden esineen jälkeen. Pisteet 29/30.

Maastosta 179 pistettä ja sitten siirryttiin tekemään tottikset. Ei mitään ihmeempiä liikevirheitä. Ääntely alkoi siinä vaiheessa kun lähestyttiin noutoja. Pisteitä tällä kertaa 80 p. ja se riitti JK1 koulariin yhteispisteillä 259! Kuudesta koirakosta kaksi sai tuloksen, joten täytyy olla kyllä tyytyväinen Myyn tekemiseen haastavissa olosuhteissa. On se vaan aika murunen. 💝

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Osteopaatilla

Myy kävi nyt sitten viimeinkin osteopaatinkin käsittelyssä. Oikea puoli oli todella hyvä, eikä sieltä löytynyt mitään kiereyksiä tai jumeihin viittaavaa. Ei reagointia mihinkään käsittelyn aikana. Vasemmalta puolelta kylki oli vähän jäykkä sivuttaisliikkeessä ja yksi nikamakäsittelykin tehtiin. Mahdollisesti voi olla jotain pehmytkudosvammaa tai sitten ei... Vaikea sanoa kun ei tuo näytä kipua kovin herkästi. Pitää lähinnä seurata käyttääkö tasapainoisesti koko kroppaansa liikkeessä ja minusta käyttää. Ei siis mitään suurempaa huolen aihetta löytynyt ja tällä hetkellä tuntuukin siltä, että Myyn kroppa on taas mallillaan ja tälleistä on selvitty. Aikakin tuntuu tekevän tehtävänsä ja osteopaatin kanssa olikin puhetta, että ihan heti trauman jälkeen ei kannata osteopaattiseen hoitoon edes tulla, vaan antaa hetki ajan kulua, jolloin traumaa pystytään hoitamaan paremmin. Nyt vaan pitäisi mennä vähän maltillisemmin jonkun aikaa.

Kerran puolessa vuodessa voisi olla kuulema hyvä Myyn hoidontarve osteopaatilla, jos ei mitään ihmeempää satu. Väleissä hierontaa ja tarvittaessa hieroja ohjaa ottamaan yhteyttä osteopaattiin. Kuulostaa ihan hyvältä. 👍


maanantai 9. lokakuuta 2017

Jatin lokakuun kisat

Jatin lokakuun kisojen piti olla tavallaan Myyn vikat agilitykisat. Ei voi jatkaa lajia jos ei vaan huvita/jaksa/ehdi treenata ja ja, mutta... en tiiä, kun kisaaminen taas tuntui niin hyvältä! Ekat radat olivat tällä treenimäärällä odotetusti aika takkuisia. Tuntui jotenkin tosi epäreilulta heittää koira radalle noin vähällä treenillä, mutta hyvin Myy homman hoiti. Sillä näytti olevan oikeinkin mukavaa. 💝

Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Tienhaara. Radat olivat haastavia, mutta kuitenkin tosi kivoja. Takaakiertoja oli radoilla paljon. Myy ei irronnut (tai irtosi liikaa) ja oma liike vei sen aika usein putkien vääriin päihin. Paljon oli kuitenkin myös hyvää; kontaktit olivat nopeat!, takaakierrot toimivat joka kerta, hyvät kepit, rimoja tuli alas neljältä radalta vaan yksi... Oma liikkuminen tuntui rata radalta paremmalta ja jotenkin oli vaan niin siistii ja mä nautin. Ei lopeteta, vaan tehdään just sillai mikä tuntuu hyvältä.



Päivän saldona kolme hylkyrataa ja yksi yliaikanolla, 2,21 sekuntia... Sijoitus 3/29. joten päästiin podiumillekin pitkästä aikaa!


lauantai 7. lokakuuta 2017

Haukku vai rulla?


Treenitahti sen kun kiristyy mitä pidemmälle syksy etenee. Onhan ilmassa jo jonkinlaista pientä turnausväsymystä, mutta hetki vielä jaksetaan ja sitten levätään oikein kunnolla. Motivaatiota kyllä riittää molemmilla ja treenaaminen on ihan superhauskaa ja antoisaa, vaikka pimeät illat tahtovatkin rajoittaa jo tekemisiä, mikä ei ole pelkästään huono asiakaan jo tähän aikaan vuodesta. Kiva, koira-aiheinen talviprojektikin on tiedossa ja tällä kertaa siihen ei liitykään kukaan oma koirani!

On siis treenattu hakua ja jälkeä. Syvennetty joihinkin juttuihin yhä enemmän ja pohdittu asioita yhdessä. Haussa tulen tekemään yhä haastavampia treenejä Myylle. Ajatuksena, että sitten kokeessa on helppoa. Loppu kaudeksi otan Myylle käyttöön irtorullat ja näillä mennään ensi kauden kokeisiin asti. Ääniä, haamuja jne. otetaan tarpeen mukaan, jotta motivaatio pysyy korkealla. On aukinaista kuumaa piiloa, piiloja useita vierekkäin, lähimaalimiehiä jne. ja Myy saa ratkoa asioita ilman, että se pystyisi edes tekemään valeen. Olen kuullut senkin, että irtorulliin palaaminen on ongelmien kiertämistä, mutta itsehän koirani parhaiten tunnen. Haluan vahvistaa Myyllä nyt tarkkuutta. Haastaa sitä tekemään ja ratkomaan asioita itse huolehtien siitä, että motivaatio etsimiseen säilyy ja pysyy korkeana. Viime kauden lopulla oli kanssa säätöä rullan kanssa jolloin irtorullilla asiat saatiin korjattua. Samoilla "lääkkeillä" mennään tälläkin kertaa.

Seuraavasta hakukoirasta tulee kyllä ihan ehdottomasti haukkuva ja harmittaa näin jälkeenpäin, etten Myystä sellaista aikoinaan rakentanut koska siitä olisi siihen selkeästi ollut. Äänikin on jalostunut vuosien myötä kauheasta kimityksestä puhtaaksi haukuksi. Uskokaa tai älkää te Myyn tuntevat! Voisihan toki ilmaisun vieläkin vaihtaa, mutta ehkä me mennään rullalla nyt loppuun tämän koiran kanssa. Haukku on selkeä ilmaisumuoto kun koira sen kunnolla osaa. Parasta siinä on se, että haukkuvalla ei ole valeilmaisujen vaaraa samalla tavalla kuin mitä rullakoiralla. Ymmärrän kyllä hyvin kun jotkut sanovat, että jos ei koira ala haukkumaan niin sitten ei tehdä hakua ollenkaan. Onhan hakkuvillakin ne omat ongelmansa, mutta silti miettisin ihan tosi, tosi tarkkaan siinä vaiheessa kun ilmaisutapaa koiralleen harkitsee. Kaikki koirathan eivät pysty ihmistä haukkumaan, joten rulla on joillekin selkeästikin se ainoa ja oikea vaihtoehto, mutta jos haukku yhtään sujuu
niin itse en ainakaan enää rullalle lähtisi. Tosin, onhan se rullakoirien puolustukseksi sanottava, että rullakoiran meno näyttää maastossa kyllä tosi hienolta.

Onpa ollutkin mielenkiintoisia jälkitreeniä! Myy on saanut nyt pari kertaa ajaa ruokansa jäljeltä. Kepeistä on nyt parilla viimeisellä jäljellä noussut tyyliin 3/6 ja 4/6 joten paremminkin olisi voinut mennä. Eka keppi on poikkeuksetta jäänyt nostamatta, vaikka jarrua on painettu... Puolet jäljestä on melko lailla täydellistä ja puolet taas
mennään vähän häröillen. Yleensä alku on tuota häröilyä, jossa veto on voimakasta ja Myy saattaa puuskuttaa keppejen yli, vaikka kuinka jarruttaa. Se on kyllä erittäin motivoitunut kepeistä tuoden niitä innolla, mutta joskus se ei vaan pysty etenemään niin rauhassa, että keskittyminen on riittävää juuri kepin kohdalla. Loppua kohden tekeminen aina paranee, joten ennen jälkeä pitäisi saada höyryt purettua paremmin. Janat ovat menneet nyt hyvin, joten siinä mielessä kehtiystäkin on kyllä tullut. Lajina jälki viehättää ihan tosi paljon ja jatkossa tulemme paneutumaan  tähän enemmän kun aikaa agilta jää... Siitä lisää sitten ensi kerralla!

maanantai 2. lokakuuta 2017

PAHA3, Lievestuore

Meidän hakukausi kokeiden osalta on tältä kaudelta ohi. Kolme hakukoetta; HK2 ja HK3, Pm2 (ykköstuloksella!) saatiin, joten ihan tyytyväinen täytyy kauteen olla, vaikka viimeinen koe ei mennytkään kuten Strömsössä.

Koe oli siis oman seuramme koe ja se pidettiin Laukaan Koirakorvessa. Tuuli oli heikkoa ja ajottain sateli vähän vettä.

Tottiksella aloitettiin ja arvoin numeroksemme kolmosen. Pariksi ykkösluokan airedale. Kehuin Myytä tavanomaista enemmän kun oli hiljaa ja oltiin tuomarista kauempana. Pieni vaikutus ehkä oli, koska alun oli melko hiljaa. Aika pitkään päästiin ilman mitään suurempia repeämisiä, mutta siinä vaiheessa kun lähestyttiin noutopaikkaa, ääntä alkoi taas tulla ihan reippaasti. Tuomari sanoi jotain, että ohjaaja oli silti hyvin rauhallinen... Liikevirheitä ei kuitenkaan tullut muuta kuin eteenmeno, jossa Myy karkasi täysin lapasesta. Näin heti, että nyt lähti sellaisella draivilla, ettei ollut aikomustakaan pysähtyä. - Ai, mikä hallinta?! 😜Iloiset ja vauhdikkaat (kohtuu suoratkin) luoksetulot olivat taas kyllä iso ilon aihe, eikä jäävätkään huonosti menneet. Myy oppi sitten vihdoinkin juoksusta seisomisen! Ilman tuota yleistä rauhattomuutta ja ääntä olisi ihan nättiä. Mutta ei. Paljon on talveksi töitä, mutta tietääpä ainakin mitä treenata. Tottis kuitenkin 88 p.



Seuraavaksi henkilöetsintään, joka (sekin) meni täysin plörinäksi. Metsänomistaja oli ollut hetki sitten risusavotassa ihan etukulman lähellä ja Myy teki tähän valeen. Tuomari ei katsonut valeeksi, kun oli kyseisen hepun itsekin nähnyt, mutta Myyn pasmat meni sen verran sekaisin, että teki heti perään kaksi valetta... Olisihan ne voineet muutenkin tulla, mutta tiedä näitä. Löytyi siinä välissä yksi maalimieskin, mikä ei paljon lohduttanut.

Lopuksi esineet 27/30. Kaikki kolme esinettä löytyivät nopeasti ja Myy työskenteli ruudussa hyvin. Kehumisesta meni muutama piste, mutta koska oli viimeinen maasto-osuus, otin ihan vaan treenin kannalta. Saatiin kaikesta huolimatta oikein hyvä ja iloinen loppu kokeelle.

Treeniä siis lisää ja ensi vuonna ykkösten metsästys jatkuukin ihan uusilla säännöillä. Tällaisia uudistuksia on mm. luvassa. Ykkösessä tulee vuoden vaihteen jälkeen löytää kahden sijaan kolme maalimiestä. Kello seisautetaan näyttöjen ajaksi, esineruudussa löydettävä neljä esinettä kolmosessa, kaksi ykkösessä, kolme kakkosessa (sama aika kuin nytkin) ja kapulan vie appari tottiksessa hyppyjen taakse, jotta koirille saadaan tasapuoliset noudot, eikä ohjaajan heittotaidot vaikuta... Esineruudun osaaminen korostuu entisestään ja tämä sopii meille, samoin kellojen seisautus näytöillä vähentää hosumista, kun ei ole kiire. Nouto on näin äkkiseltään ajateltuna aika kummallinen, mutta toisaalta tuo voisi laskea vähän kierroksia, joita esim. Myyllä noudoissa juuri on. Joka tapauksessa oikein hyvillä mielin ensi kauteen.