sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kauden viimeisiä hakutreenejä

Myyn pallomeri - tuunatut cuzit. 

Pikku joulujen, mukavan yhdessä olon ja syömingien merkeissä vietettiin tänään kauden ehkäpä jo viimeisiä hakutreenejä. Rataa tallattiin noin reilu 150 metriä. Myylle kolme maalimiestä ja käytössä taas irtorullat. Treenikaverit suunnittelivat radan, joten ei ollut tietoa maalimiesten sijainnista. Oikealta aloitin, koska Myy ei merkannut vahvasti kumpaakaan kulmaa. Myy kaartoi voimakkaasti aluetta eteenpäin käymättä etukulmassa, joten kutsuin pois ja laitoin uudelleen. Meni nyt paremmin kulmaan ja lähti aluetta eteenpäin. Katosi näkyvistä ja hetken odoteltua huutelin pois, ei kuitenkaan tullut. Se ei tule, jos sillä on haju, joten annoin touhuta ehkä vähän turhankin kauan. Toisaalta, tuskin se olisi sieltä huutelemallakaan tullut, joten siinähän sitten odottelin. Lopulta Myy tuli täyttä laukkaa keskilinjaa pitkin rulla suussa, joten se oli käynyt maalimiehellä. Mielenkiintoista oli lähteä näytölle. Myy vei - vieläpä keskilinjaa pitkin, lähes koko alueen mitan ja aloin jo epäillä tietääkö enää itsekään minne ollaan menossa... mutta tiesi se. Yhtä äkkiä se kurvasikin oikealle ylärinteeseen ja sitten puhkuttiin rinnettä ylös puoleen väliin, kunnes maalimies löytyi kaatuneen puun rungon takaa. Maalimies oli kolmonen, jolle olin antanut viimeisen maalimiehen parhaat herkut ja lelut... Hmm. Maalimieskin oli ihmeissään kun koira tulikin niin pian. Sitten palattiin lopusta takaisin alkuun. Hirveän ikävää oman kuntonikin kannalta, jos Myy olisi kokeessa juoksuttanut mua tällä tavalla. En tykkää. Vasemmalta ukko ylös jossain noin reilussa 50 metrissä. Kolmas maalimies myös vasemmalta noin reilusta sadasta. Onneksi loppu tekeminen oli ihan nättiä työskentelyä ja aluetta käytiin nyt hyvin läpi. Kaikki ukot ylös ja hyvät näytöt, joten eipä siinä mitään.

Tottiksessa tein lyhyesti mielentilaa kentällä. Myyllä oli aikasta vaikeeta, kun on tottunut ääntämään samaisella kentällä, jossa on käyty kokeissa. Saatiin kuitenkin pari onnistumistakin, josta pääsin palkkaamaan. Palkkaus nostaa virettä, vire taas lisää helposti ääntelyä kun turhaumaa tulee, joten melkoista tasapainoilua rauhoittaa koira välillä. Tärkein pointti tässä kaikessa on, että oma fiilis on koko ajan hyvä ja jaksaa olla kärsivällinen ja koiraa kannustava. Kyllä tämä hermoa kysyy, mutta ihan selvästi eteenpäin mennään, joskin hyvin pienin askelin.

Eka joululahjani - uusi huppari.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hiljaa hyvä tulee..

Nyt on aloitettu tehokuuri tottiksen mielentilaan ja keskittymiseen ja olen kyllä iloinen ja vähän yllättynytkin siitä miten hyvin ja nopeasti Myy vastaa koulutukseen!

Kentälle meno: Tottis-sana rauhallisesti, josta Myy tietää mitä tehdään ja istu- käsky. Istu-käsky on hyvä siinäkin mielessä, ettei tyhjää hetkeä pääse syntymään. (Kantoluoto) Purutyyny (Myyn paras palkka) maahan parin metrin päähän koirasta. Itse koirasta noin metrin päähän ja odotellaan, että koira ottaa kontaktin itse. Kontaktista kehuminen ja rauhallinen sivu-käsky. Jos pienikin ääni sivulle tullessa, homma alkaa alusta, eli palautan koiran lähtöpisteeseen. Palautuksiahan tulikin alkuun lievästi sanottuna jokunen, joten tarvittiin kyllä melkoiset lehmän hermot... Jos sivulle tulo onnistuu hiljaa, kehuminen, pieni hiljaisuus ja palkalle pääsy ja ihan kunnon bileet, joissa koiran vietti saa nousta. Alussa Myy oli selvästi hämmentynyt uudesta toimintatavasta ja katseli herttaisesti mielummin lintuja tai ympärilleen kun ei tiennyt mitä siltä odotan. Nätistä sivulle tulostakaan kun ei herunnut palkkaa. Ei se reppana edes tiedä ääntelevänsä ja olisi ollut todella julmaa kieltää sitä siitä! Välillä silitin sitä rauhoittavasti rinnasta, jotta se jaksoi aina vaan yrittää. Lopulta saatiin se hiljainen sivulle tulo, josta pääsin palkkaamaan. Onnistuneiden toistojen myötä Myy alkaa pikku hiljaa oivaltaa asiayhteyden. Nyt se alkaa jo hakea kontaktia yhä aktiivisemmin, eikä meidän tarvitse pönöttää pakkasessa tuntitolkulla. Ääntä se tarjoaa yhä harvemmin ja onnistumisprosentti suurenee koko ajan. Samoja juttuja treenataan myös olkkarissa ruokakupilla, joten toistoja tulee.



On tehty kontaktiharjoituksia liikkeelle lähdöissä ja perusasennoissa. Kun Myy ottaa kotanktin kehuminen, hiljaisuus, kehu ja palkka. Väliin taas seuraa-käsky ja hiljaisuudella liikkeelle ja palkkaus. Liikkeelle lähdöissä on edetty jo aika kivasti siihen pisteeseen, että piippaus on hävinnyt kokonaan. Liinalla olen saanut pomppujakin käännöksissä vähemmäksi mikä ei siis liity ääntelyyn, mutta on toinen meidän iso ongelma. Aika herkästi huomaan tekeväni aiottua pidempi juttuja, kun asiat sujuvat hyvin, vaikka tarkoitus on tehdä nyt pelkkiä perusasioita hyvässä mielentilassa. Malttia on nyt valttia itselläkin, joten ei hoppuilla. Nyt vaan eri ympäristöjä; hallia, eri kenttiä jne. treeneille ja paljon näitä harjoituksia. Hallilla on tarkoitus aloittaa myös käy siihen-treenit, joissa rentoutumisella ja rauhoittumisella saa palkkaa.

Videon katsottuani oma tekeminen tarvii vielä paljon lisää selkeyttä ja rauhaa. Olen omassa tekemisessä turhan hätäinen ja epäselvä. Tarkoitus on rauhoittaa - ei villitä, koiraa. Jännitettä voisi muuten myös käyttää enemmän ja se toimii Myyllä. Mutta jatketaan harjoituksia ja yritetään oppia. Lopputulostahan ei vielä tiedä kukaan, mutta onpahan ainakin yritetty.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kiitoksen paikka!



Kiitos Myy 💝, kiitos Jatti, sen ihanat koutsit (Aino 💝 ) ja treenikamut. Teitä tulee ikävä. Meidän aksailut päättyivät tänään. Sen verran oli haittaa pikku lämmöstä, että tänään piti jättää leikki kesken meidän vikoissa kisoissa. Hyvä agivuosi tämäkin oli. Tuplanollaa vaille jäätiin tänä vuonna SM-kisoista. Ehkä joskus vielä palataan tai sitten ei...







Kuva Tiina Karvonen 

Kuva Tiina Karvonen 



lauantai 2. joulukuuta 2017

Hiljaisuus-projekti

Tästä se lähtee! Nimittäin koko talven kestävä Hiljaisuus-projekti tottiksessa. Ei hiota liikkeitä, vaan tehdään hyvää mieletilaa ja keskittymistä. Haukkuvaaran lämmin halli on varattu maaliskuun alkuun kerta viikkoon ja se viimeistään takaa sen, että säännöllistä treenejä tulee tehtyä.



Tänään käytiin taas vähän osaavampien silmien alla treenaamassa. Ongelma ei kuulema ole niin paha kuin mitä voisi luulla. Myyllä ääntely on opittu tapa, joka ei johdu millään tavalla hermoista tms. joten se on ihan pois koulutettavissa oleva juttu. Tultiin siihen tulokseen, että patukkaleikkiä ei myöskään kannata poistaa Myyltä kokonaan. Hyvästä työstä pitää kuitenkin tulla hyvä tili, josta koira myös palkkaantuu kunnolla. Miksi se ei saisi iloita silloin kuin tekee hienosti ja on hiljaa? Liikkeille lähdöissä ääni saatiin helposti esille ja näitä tehtiin paljon. Kontaktista kehu, seuraa-käsky ja jos äänteli, aa-a muistutus, eikä liikkeelle. Pääsi eteenpäin vasta kun oli äänetön. Palkkaus aina silloin kun on hyvin keskittynyt ja tietenkin hiljaa. Eli ihan näitä perusjuttuja. Paikallaan pönötys perusasennossa aiheutti turhaumaa ja sitä, että pälyili ympärilleen. Tässäkin kun Myy otti itse aktiivisesti kontaktin, kehuin ja kun kontaktiin tuli kestoa, palkkasin. Nyt vaan pitää olla todella kärsivällinen, eikä hötkyillä näiden asioiden kanssa. Treenikamulla, (joka nyt koutsaa meitä tässä ääntely asiassa), oli itsellään kovasti ääntävä mali, joka tänä päivänä on ihanan hiljainen ja työnteossa keskittynyt koira. Tämän koiran näkeminen valaa kyllä uskoa siihen, että ääntelystä voi oikeasti päästä eroon, mutta töitä se vaatii. Kahtotaan ny miten meidän käy!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Bailataan...


Viikonloppuna vietettiin Mooren 11-vuotisjuhlia. Perinteisesti juhlat sisälsivät erittäin makoisan ja hienon skotti-kakun, hyvää ruokaa ja -seuraa. Juhlakalukin jaksoi koko illan seurustella, vaikkakin särkylääkkeen voimalla. 💝



 
Moore kiittää muistamisesta! 💝