maanantai 14. elokuuta 2017

Loman jälkeen

Pari viikkoa olen ollut töissä loman jälkeen. Paluu arkeen ja töihin pitkän kesäloman jälkeen on aina jotenkin ankeeta, vaikka syksystä kovasti tykkäänkin. H. tekee vielä hetken kahta työtä, joten kiirettä taas pitää, mutta on me treenattukin!



Aloitetaanpa siitä ylivoimaisesti mieluisammasta, eli tietty hakuilusta. Myyn kanssa on otettu nyt muutamia pitkiä (200-300 metriä) kokeenomaisia ratoja. Myy on selviytynyt radoista kerrassaan mainiosti! Kaikki maalimiehet ovat nousseet ja tekeminen on tällä hetkellä määrätietoista ja hyvin varmaa. Valeita ei ole tullut yhtään, tyhjät sujuvat ongelmitta ja motivaatio etsimiseen on korkealla. Aikakin riittää vallan hyvin. Treeniporukka on superupee, joten mikäs tässä on treenatessa kohti tulevia kokeita...

Kolmosen tottiksissakaan ei suurempia huolen aiheita ole noussut esiin. Juoksusta seisomisen on jonkun kerran joutunut ottamaan uudelleen kun meinaa valua. Tilasin uuden patukan Raddogilta tottikseen ja on muuten ollut kovasti Myyn mieleen.

Hakuilu siis sujuu, mutta samaa ei voi ihan sanoa agista. Jonkunlainen kesänjälkeinen agiangsti on nyt vahvana, enkä vaan saa millään itsestäni irti, että jaksaisin treenata yhtään ohjattujen lisäksi.... Uudelle jaksolle oli jo haku ja hain ensi jaksolle itsenäiseen treeniryhmään. Saa nähdä sitten saanko motivaatiota heräteltyä talven aikana. Treeniporukka on kyllä ollut ihan mahtava ja olisi ollut niin kiva jatkaa vielä ihan tuolla samalla kokoonpanolla. Talkoovelvoite on taas vielä vähän suurentunut (2 pv.), joten kisatöitä saa tehdä taas ensi jaksolle ihan urakalla. Onneksi vielä ainakin toistaiseksi H. on autellut talkoissa. Ohjatut treenit ovat olleet viime aikoina, kuten toki aina, tosi antoisia. On tehty rataa mm. ilman käsiohjausta. On se vaan jännää kun koirat tuntuvat kulkevan radalla paremmin, kun ei käytä ohjaukseen käsiä! Tulihan siihen korvaavaksi toiminnaksi mm. ihan uudenlainen päälläpoiminta...

Kuva Jessica Varjonen 
Käytiin myös juoksemassa elokuun kisoissa neljä rataa, jotta kisatuntuma edes säilyy. Eka agilityrata oli Anders Virtasen käsialaa ja vaikka en noista Andersin pyörityksistä itse niin hirveästi tykkääkään, niin täytyy sanoa, että radat kyllä sopivat Myylle. Se kääntyy tosi hyvin ja tiukasti, eikä vedä pyörityksiä pitkäksi. Aikavertailussakin pysytään paremmin kärjen vauhdissa, kun vauhtipätkiä ei juurikaan ole. Yksi rima alas ja harmittava viimeisen hypyn ohitus. Radalta tuli ainoastaan yksi nolla, joten vitosella olisi päässyt jo podiumille. Loput radat olivat Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa ja oikein mukavia ratoja nekin. Ei kisaradat missään tapauksessa huonoja olleet, mutta treenaamattomuus näkyy pienoisena epävarmuutena ja saa aikaan pikku virheitä. Laitoinkin fb:n että, lahjattomat treenaa ja kun ei sitten treenata, tekeminen näyttää tältä:  


Jatilla järjestettiin viime keskiviikkona myös virallinen koirien mittaustilaisuus. Mittaus on kaikille kisaaville koirille vuoden vaihteen jälkeen myös "pakollinen" kun tulevat nämä uudet luokat "pikku minit ja pikku maksit" -voimaan. Koosta riippumatta, kaikki koirat mitattiin pöydällä. Myyn säkä on virallisen mittauksen mukaan nyt siis 56-57 cm ja vertailun vuoksi Romeon säkä on 63 cm. Ei näistä omista kyllä pikku makseja saa tekemälläkään. 😜 Mielenkiintoista nähdä millaista kisaaminen on vuoden vaihteen jälkeen kun luokkia on viisi.

Vetskupojilla menee hyvin. Elämä on varsin nautinnollista... 😉



maanantai 31. heinäkuuta 2017

Loman viimeinen päivä



Heinäkuun ja loman viimeinen päivä. Niin se viisi viikkoa vierähti. Oli kuitenkin hyvä ja rentouttava loma. Univelat on nukuttu ja taas jaksaa. Aikaisemmista lomista poiketen, säät olivat ehkä eniten juuri tänä kesänä minun mieleen. Vähän satoi joo, mutta helteitä ei ollut ollenkaan, eikä juuri ötököitäkään. Aina saattoi halutessaan treenata, kun ei ollut liian kuuma. Mökille kun mentiin, aina oli hyvät ilmat. Joten kyllä tykkäsin. Syksy on ehdottomasti myös lempi vuoden aikani, joten hyvillä mielin sitäkin odotellaan. Ja vielähän tässä on kesääkin jäljellä!

Viikonloppu meni taas mökillä. Missäpä sitä muualla kun aurinko paistaa, on kesä ja on lämmintä? Kerättiin vähän mustikoita, uitiin, saunottiin ja laiskoteltiin.  Koirat lotrasivat järvessä. Ne rakkaat niin nauttivat mökillä olosta; kiireettömästä yhdessä olosta ja rauhasta, jota tänä kesänä on riittänyt. Molemmat vetskupojat ovat voineet hyvin. Moorellekaan ei ole särkylääkkeitä tarvinnut antaa oikeastaan koko loman aikana. Se jaksaa touhuta, kerjätä ja tehdä pieniä lenkkejä. 



 
Laiturilla vierähti helposti kolmekin tuntia, kun katseli kun lokin pojat opettelivat kalastamaan. Kuikan lapsetkin ovat jo isoja. Kaveritta ei tarvinnut lintuja katsella. 


Myylle tehtiin yksi koemittainen jälkikin, joka meni niin sanotusti täysin persiilleen. Janalla säätämiseksi, kaahottamiseksi... Yritin jarruttaa, rauhoittaa ja saada koiran keskittymään. En onnistunut. Illalla oli pakko ottaa pari janatreeniä korjaussarjaksi, jotta saataisiin molemmille parempi mieli. Ne meni sentään ihan kohtuudella, vaikka jälkimmäisessä eka keppi jäi... Onpa nyt jotenkin vaikeaa tuo janatyöskentely. 

Jälkien vanhetessa paimenet kävivät etsimässä esineitä. Jos herttaisuuspisteitä ruudussa jaettaisiin niin Romeolle pojot.💝 Homma on tyylikkään tehokasta. Myyllä on toki vauhtia ja määrätietoisuutta selvästi Romeota enemmän, mutta se saattaa myös juosta esineen yli... 


Kesän ekat marjatkin on saatu jo pakkaseen. Tästä se arki taas alkaa. 





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Agin lopettaminen?!

Kuva Tiina Karvonen
Pk-lajit vievät maastokauden aikana niin paljon aikaa ja voimavaroja, että motivaation suuntaaminen samaan aikaisesti muihin lajeihin on osoittautunut, varsinkin tänä kesänä, hyvin vaikeaksi. Sitä, tätä ja tuota pitäisi viilata haun kuin jäljenkin osalta, tottista ja esineruutua unohtamatta. Sitten tulee olla myös lepopäiviä, jotta koira ja ohjaaja saavat palautua.

Otsikko voi yllättää joita kuita, mutta itse olen kypsytellyt asiaa jo mielessäni jonkin aikaa. Ihan mitään lopullista päätöstä en ole vielä kuitenkaan tehnyt. Asioiden pohtiminen alkaa olla siinäkin mielessä ajankohtaista, että pian on ensi jakson ryhmäpaikkojen haku. Olen miettinyt agin lopettamista tai vähintäänkin sitä, että treenattaisiin/kisattaisiin vaan ja ainoastaan talvella. Miten se sitten onnistuisi, vai onnistuisiko ollenkaan Jatin systeemissä, niin sitä en vielä tiedä? Tällä hetkellä tunnen koko ajan vähän huonoa omaatuntoa lajiin. Kaverit treenaavat ahkerasti useita kertoja viikossa ja käyvät yhdessä kisareissuilla. Ihanat vielä pyytelevät meitäkin mukaan! 💝Mutta ei, ei ehditä tai jos ehditäänkin, niin ei olla valmistauduttu riittävän hyvin ja huolella. Pitäisi tehdä kovasti töitä, jotta pysytään edes siellä tasolla missä ollaan oltu. Ei riitä, että pelkästään kisataan ja käydään kerta viikkoon ohjatuissa. Takaakiertoja esim. pitäisi paljon treenata, jotta saataisiin niihin lisää osaamista ja varmuutta. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tehdä niin täysipainoisesti kuin haluaisi ja se alkaa nakertaa pikku hiljaa motivaatiota. Agi on myös hyvin kuluttava ja raskas laji koiralle. Nyt kun on ensi kertaa käsissä koira, jonka kanssa voisi olla parhaimmillaan pitkä pk-ura edessä, ei haluaisi sitä enempää "kuluttaakaan" agissa. Sitä paitsi tykkään ihan tosi, tosi paljon pk-puolella kisaamisesta ja kisajännitystäkään ei juuri ole. Toisaalta talvi on myös hyvin pitkä ja silloin agi on ollut meille arjen henkireikä. Meillä kun on ollut aivan superihana ryhmä ja maailman paras koutsi! Ryhmässä treenaaminen kantaa myös ihan eri tavalla kuin yksin tekeminen. Toisten kehittymistä myös on ollut ihan huippua seurata ja yhdessä iloita. Myy tykkää kaikista lajeista, joten vaikea sanoa mistä se olisi ensimmäisenä valmis luopumaan. Luulen kyllä, että agi heiluu melkolailla siellä kärkipäässä ainakin siihen nähden mitä on pääteltävissä hallille menosta...


Hyvä artikkeli viitaten vähän näihin munkin ajatuksiin löytyi fb:stä.

Toivottavasti linkki toimii.

>> uupumukseen johtava suorittaminen

Tiistain hakutreenit



Tällä kertaa laitankin tänne vähän tarkemman hakutreeniselostuksen kuvineen kaikkineen. Suurin ongelmahan Myyllä on ollut hakuilussa tyhjien lisäksi pistojen vinous. Tätä pistojen suoruutta on nyt treenattu jo jonkin aikaa oikein urakalla. Viimeinkin tuntuu siltä, että niitä tuloksiakin alkaa pikku hiljaa näkyä. Pistot ovat selvästi suoristuneet! Pitkän aikaa treeneissä on pyritty siihen, että lähetyslinja on lähes tikkusuora keskilinjalta maalimiehelle. Tätä on vahvistettu Myyllä paljon. Koira saa aina löydön menemällä suoraan sinne minne sen lähetän. Ukot ovat olleet lähes aina myös 50 metrissä. Tyhjiä en ole ottanut pitkään aikaan ollenkaan. Eilen kokeilin ottaa mukaan pari tyhjää ja varsinkin eka tyhjä pisto oli ihan oppikirjan mukainen! Upposi syvälle ja suoraan, viipyi riittävän kauan ja tuli pois niin, että saatoin heittää suoraan keskilinjan yli toiselle puolelle. Viides tyhjä pisto jäi vähän lyhyemmäksi, ei uponnut ihan niin syvälle, mutta ihan kelvollinen oli sekin. Viimeiselle, eli kahdeksannelle maalimiehelle otin äänen, koska ilma oli painostavan kuuma ja äänellä sai vielä vähän lisää buustia tekemiseen. Suorapalkkaa en edelleenkään käytä, joten aina on mukana koko setti näyttöineen. Kolmelle viimeiselle maalimiehelle oli lisänä ruokapurkit lelun lisäksi. 300 metrin ratoja pitäisi päästä myös tekemään enemmän kunhan perusasiat ovat hyvässä kunnossa.  

Eilen Myylle 150 metrin rata ja se näytti allaolevalta: 




sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

PAJÄ, Kerimäki



Käytiin sitten Kerimäellä jälkikokeessa. Samalla tuli vähän maakuntamatkailuakin ja pyörähdettiin mm. Olavinlinnassa.

Kello soi koeaamuna 4.30. Pikku pissalenkki laumalle. Poitsut jäivät tällä kertaa kotiin. Koepaikalle ajoi gepsin mukaan 3 h 40 minuttia, joten aikaisin sai lähteä. Oltiin ajoissa perillä. Arvoin itselleni ekan jäljen ja alokkaat lähtivätkin saman tien metsään. Ensin tehtiin maastot ja viimeisenä tottis. Ihan ei mennyt jälki niin kuin suunnittelin. Janalla Myy otti takajäljen ja vähän oli ylimääräistä kaahotusta lähdössä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen koira ei ollut ihan parhaimmillaan kun mentiin heti metsään. Neljä keppiä löytyi kuitenkin tasaisin väliajoin, joten hyvin se ajoi alkuosan jäljestä. Sitten tultiin lähes tielle ja kaksi keppiä oli yhä nousematta. Yritin hakea vikaa keppiä vielä jonkin aikaa, mutta eihän sitä perkelettä löytynyt... Sen verran oli peitteistä maastoa, että jos koira ei keppejä löytänyt, ei niitä ihminenkään sieltä nostanut. Aikaa olisi ollut vielä kaivaa se viimeinen ja arvokkain keppi ylös, mutta kun ajantaju oli kadonnut, enkä ehkä ihan ymmärtänytkään viimeisen kepin suurta arvoa. Tultiin metsästä neljän kepin kanssa. Oppirahat maksettu. 😉 Kepit palautettiin koepaikalle. 9 pisteen, eli yhden kepin päähän jäätiin sitten koularista. 32 pistettä janalta ja kepeistä 80 p.

Esineruutu meni hyvin. Luovutuksesta piste. Pisteitä 29/30.

Vaikka koularia ei enää ollutkaan tarjolla, kävin tekemässä tottikset uuden kentän harjoituksen vuoksi. Tottiksissa ei mitään ihmeempää. Pomppuja oli. Eka suora on aina ihan kuraa kun ottaa painetta ampumisesta. Parantaa tekemistä käännöksen jälkeen. Jäävät ihan ok. Luoksetulo hyvä ja tuli suoraan. Paarmat kiusasivat lämpimässä kelissä aina sen verran, että metrisen luovutuksessa Myy pudotti kapulan kun piti napata paarma. Eteenemeno ihan kohtalainen vieraalla kentällä. Paikkamakuussa oli paras mielentila mitä ehkä Myyllä koskaan kokeessa. Oli ollut todella tarkkaavainen ja rauhallinen paarmoista huolimatta. Saatiin päivän parhaat tottispisteet ja samalla meidän parhaat tottispisteet koskaan. Kentän ollessa Myylle vieras, ei voi kuin olla ihan tyytyväinen sen tekemiseen. Ihmiset olivat todella lähellä esim. noudoissa ja mikä hauskinta, grillissä paistui makkaraa koiran tehdessä vieressä hommia... Tuomarin puheen aikana Myy ei sitten enää muuta nähnytkään kun tuon takana olevan makkarakojun...


Pisteet yhteensä 230 p. Maasto 141 p. tottis 89.

Jälki oli koemuotona ihan tosi kiva ja jotenkin helppo hakuun verrattuna, vaikka ei sitä koularia saatukaan... Voisi olla toki aika eri fiilikset, jos vaikka Myy olisi eksyttänyt minut Kerimäen metsiin. Varmasti mennään heti uudelleen kun vaan saadaan jostakin (kiven alta) taas kaivettua koepaikka.